Kesällä 2009 kävelin asunnottomana Vaajakoskella koirani kanssa ja keräilin tyhjiä pulloja. Silloin eräänä päivänä satuin tämän tolpan juurelle, ja samalla mieleeni muistui Nightwishin versio Pink Floydin High Hopes -kappaleesta.
Silloin ajattelin, että vielä jonain päivänä minunkin musiikkini soi maailman jokaisella kolkalla.
Se tie on ollut pitkä ja kivinenkin ajoittain, mutta aina oman musiikin tekeminen ja julkaiseminen on antanut suurta tyydytystä ja mielenrauhaa. On sellainen varmuus ja tunne, että kun teen musiikkia, teen juuri jotain oikeaa asiaa, mitä minun kuuluukin tehdä.
Tästä linkistä pääsee YouTuben pääkanavalleni, johon yleensä lataan teokseni ensimmäisenä:
https://www.youtube.com/channel/UCRmX26-eSKNdblIzBTgsMsA?view_as=subscriber
Jos jokainen kuuntelee yhdenkin ainoan kappaleeni ihan miltä tahansa alustalta, siitä kertyy lopulta iso määrä kuunteluja. Se ei liene kenellekään ylivoimaisen iso suoritus.
Jaan ihmisille viesteinä tätä sivua monissa erilaisissa sosiaalisen median palveluissa, se on minulle työtäni. Nykyään en ole enää keikkaillut, joten some onkin minun tärkein työkalu itseni tunnetuksi tekemisessä. Tällaisessa promotoinnissa pätee aivan sama perussääntö kuin puhelinmyyjänkin tai ovelta ovelle kaupustelijankin työssä - noin 50 prosenttia ihmisistä yleensä jotenkin reagoi, useimmiten peukuttamalla, joka kielii siitä että juurikaan ei ole ehditty perehtymään linkin sisältöön millään lailla. Aina on myös niitä, joiden mielestä tämä on pelkkää spämmiä ja joiltakin harvoilta saa töykeääkin palautetta, (enimmäkseen räppiporukalta, sillä heidän mielestään kaikki mikä ei ole räppiä, on spämmiä) mutta nämä sivuutan itse niistä enempiä välittämättä, sillä negatiivinen palaute kuuluu tähän hommaan aivan siinä missä positiivinenkin, jota ilokseni saan 10-20 prosenttiin lähettämistäni viesteistä. Juuri tämän positiivisen palautteen ansiosta minulla on suuri ilo jatkaa tätä hommaa!
Olen musiikissani pyrkinyt aina tuomaan ensisijaisesti esille juuri musiikkia. Näin siis sanoitukset aina jäävät vähän toiselle sijalle, kun aletaan pohtia biisieni syntyä. On toki tullut tehtyä sanoituksia, joihin sitten on tullut tekaistua jonkinlainen sointukierto ja siitä sitten on biisi syntynyt, mutta pääsääntöisesti kuitenkin teen musiikkini niin päin, että ensin tulee sävellys ja sitten siihen ympätään sanat.
Usein sanat ovat monissa biiseissäni pelkkää pakollista täytettä, että koko biisi ei jäisi instrumentaaliksi. On toki sanoissani merkitystäkin, mutta kun ne sanat on biisin muotoon muokattu, ei niitä voi tulkita niin sanatarkasti, mitä niissä sanotaan. Tulkintaan on aina otettava musiikki mukaan. Nykyajan vihapuhe- ynnä muun hössötyksen aikana on erityistä syytä mainita tämä asia, että sanat ovat enemmänkin apuväline musiikissani, joiden muotoilu ja rytmitys hämärtää niiden merkitystä. Siis aivan suoraan niitä ei kannata ottaa sellaisenaan miksikään mielipiteekseni, ne kirjoitukset kirjoittelen muualla. Onhan minulla aika rankkoja, paatoksellisia ja tunnevoimaisia sanoituksia, mutta ne on tehty sitä musiikkia silmällä pitäen, johon ne sanat on sisällytetty. Paatokselliseen musiikkiin on oltava paatokselliset sanat jne. Otan esimerkiksi kappaleen "Invaasio". Sen virallinen versio on kyllä sanoitukseltaan aivan samanlainen kuin alkuperäinenkin, mutta video on aivan erilainen. Alkuperäinen versiohan syntyikin ihan siihen aikaan talvella 2015-2016 vallalla olleiden uutisten perusteella. Kaappailin kuvia päivänpolttavista uutisaiheista ja samalla suunnittelin myös videota jo ennenkuin oli edes sanoitusta tai sävellystä valmiina. Sanoitus siis syntyi noista uutisista ja kuulija kyllä huomaakin, että aiheet eivät pelkästään koske pakolaisinvaasiota vaan myös muitakin silloisia ajankohtaisia uutisaiheita. Yleensä sanoituksissa joutuu muokkaamaan lauseita mahtumaan tiettyyn määrään nuotteja ja tahteja, ja silloin joutuu käyttämään ehkä sanoja, jotka voivat hämärtää alkuperäistä sanoituksen sisältöä, tai sitten jotain jättämään pois.
On aivan eri asia olla progressiivisen musiikin tekijä, joka pohjautuu nimenomaan musiikilliseen antiin, toisin kuin rap-artisti, joka voi esittää vaikka suoraa puhetta, hieman riimityksiä niihin muotoillen. Sellaisessa musiikissa on pääpaino sanoilla ja niin siis myös vastuu sanoituksista. Itse en voi ottaa pelkästään sanoituksistani täyttä vastuuta, koska sanat eivät ole yksinään musiikissani merkityksellisiä, niihin tarvitaan aina musiikin luoma tunnetila sekä sanoittajan omaksuma tyyli.
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Mutta yksi biisi kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa. Miten paljon enemmän kertookaan sitten musiikkivideo! Musiikissa tulee aina mukaan sellaista tunnepuolen informaatiota, jota ei sanoilla saada aikaan. Siksi usein kommentoin mielelläni musiikilla erilaisia keskusteluja. Joku kerran kysyikin että mitä se siihen liittyy kun laitoin yhden biisin keskusteluun kommentikseni. No tässä nyt olen kertonut sitä hieman. Aina kun kommentoin musiikilla jotain asiaa, on kyse paljon laajemmin ymmärrettävissä olevasta asiasta, jota ei pelkillä sanoilla pysty niin hyvin kertomaan, ettei se jättäisi vastaukseen aukkoja. Jokainen voi omilla hoksottimillaan sitten aina ajatella ja kuulostella sanomaani. Siihen ei tarvita ihmelapsen neroutta eikä lukiota vaan ihan tavallinen talonpoikaisjärki riittää. Itseasiassa liiallinen järkeily peittää itse biisin informatiivisen tarkoituksen.
Minun musiikkia on yritetty ahtaa milloin minkäkinlaiseen genreen ja siinä minulla on itsellänikin haastetta, että mihinkähän genreen sen ilmoittaisi, noin niinkuin kokonaisvaltaisesti. Olen päätellyt että musiikkini on pääsääntöisesti ns vaihtoehtomusiikkia eli alternative music. Musiikissani on monenlaisia kappaleita, joista löytyy heavyä, rockia, hardrockia, psykedeelistä rockia, progressiivista rockia, suomipoppia, uutta aaltoa, melankolisia balladeja mutta jopa myös iskelmää ja klassistakin musiikkia.
